perjantai 11. toukokuuta 2018

Rauhallista laukkailua ja pelottavia tynnyreitä


Jee! Pitkästä aikaa koitti hyppypäivä! Tallille suuntasin koulun loputtua kamera ja vaihtovaatteet kainalossa. Hain auringossa seisovan Platinan tarhasta ja vein sen käytävlle. Platina oli kerrankin lähes puhdas, joten minun ei tarvinnut kuin suorittaa pikainen harjaus, jouhien selvitys ja kavioiden putsaus ruunalle. Sitten päästiin siihen hankalaan osioon nimittäin kumiputsien laittamiseen. Tekniikka oli aika hakusessa, mutta jotenkin onnistuin lopulta keplottelemaan putsit Platinan etujalkoihin ilman että sain kovinkaan paljon haavoja sormiini. Yleensä nimittäin minulla on aina putsien laiton jälkeen ihan rikkinäiset sormet.

Seuraavaksi laitoin Platinalle suojat sen etujalkoihin ja laitoin ruunan karsinaan. Menin kentälle seuraamaan Larkon ratsastusta. Larkko ravasi hienosti Paten ja Pian johdolla. Kun Larkko oli poistunut kentältä, aloin rakentamaan paria estettä. Vieritin kaksi tynnyriä pystyn alle ja laitoin kentän toiselle laidalle pienen ristikon. Muuta en tuntenut tarvitsevani, sillä emme pitkän tauon jälkeen voisi mitään hirveän monimutkaisia juttuja tehdäkään. Esteet rakennettuani palasinkin talliin varustamaan Platinaa.


Aina ei mene kuin Strömsössä! :P


Kun vihdoin pääsimme kentälle lämmittelemään, oli tuuli kadonnut ja jättänyt jälkeensä kuumuuden. Minulla oli päällä pitkähihainen, jossa todellakin tuli kuuma, mutta ei auttanut valittaa, sillä en halunnut saada (mahdollisessa) putoamisessa hiekasta haavoja käsiini. Verryttelimme ihan simppelin kaavan mukaan. Ensin käynnissä vähän ympyröitä ja pysähdyksiä, sekä ravissa päätyympyröitä ja siirtymisiä. Laukkaa otimme pääty-ympyrällä. Halusin Platinan laukkaavan rennosti ja kiireettömästi ja siinä onnistuinkin hyvin. Platinalla ei nimittäin ollut mikään kiire ja se myös ylläpiti laukan mainiosti. 

Kohta Eija saapui kentälle kuvaamaan ja valvomaan hyppäämistä. Ristikon hyppääminen sujui todella hyvin. Sain ohjattua Platinan kaikilla kerroilla esteelle rauhallisessa laukassa ja ponnistuspaikka sijoittui vain pari kertaa hiukan liian lähelle estettä. Huomasin myös, että puomityöskentelystä on todellakin ollut apua, sillä nyt pystyin jo laskemaan pari askelta ennen estettä askeleet ja ponnistuspaikan. Tosin en vielä ole oppinut yhditämään ketjuun esim. eteen ajavaa liikettä, joka täytyisi mahdollisesti suorittaa ponnistuspaikan tullessa huonoon kohtaan.




Seuraavaksi siirryimme lyhyiden välikäyntien ja juomatauon jälkeen hyppäämään isompaa estettä, joka tuotti aika lailla hankaluuksia. Ensimmäisellä kerralla Platina pysähtyi esteen eteen ihan ihmeissään ja toisella kerralla hyppäsi aivan kamalan hypyn esteen yli. Pyysinkin Siniä tämän takia ottamaan puomin tynnyreiden päältä pois. Pelkille tynnyreillekin Platina kielsi, sillä minua rupesi jännittämään. Sitten Platina taas hyppäsi ja seuraavaksi kielsi. Minä olin aika jännittäjä juuri näiden kieltojen takia ja Platina tuntui vierastavan hiekan napsumista tynnyreihin, joten pyysin Siniä ja Piaa ottamaan tynnyrit pois ja vaikka tekemään ihan tavallisen pystyn. (Aion ottaa seuraaviin treeneihin tynnyrit mukaan, mutta laitam maton niiden päälle. Nyt tuntui vain hyvältä vähän helpottaa, sillä taukoa on ollut aika reilusti.)

Tavallisen pystyn hyppäämisessä ei ollut mitään ohgelmaa. Platina laukkasi esteelle aika nätisti , vaikka kaarteessa olisikin ollut kiva jyrätä ja saimme lähes kaikkiin hyppyihin hyvät ponnistuspaikat. Minäkin pääsin rentoutumaan ja niin teki myös Platina. Ruuna antoi minun lähes vain istua ja ohjata tai siltä se ainakin tuntui. Pystyimme jopa lopuksi korottamaan pystyä yhdellä pykälällä, joka oli ihan huippua! 





Treenistä jäi kyllä tosi hyvä fiilis! Vaikka välillä oli hiukan hankalaa, olen ylpeä siitä, että pystyin lopulta unohtamaan pelot ja antaa hevosen suorittaa. Olihan siellä tosi hyviäkin kohtia, sillä ainakin suurin osa hypyistä ristikolle meni todella hienosti. Odotankin innolla seuraavaa hyppykertaa :D
Kiitos Eijalle kuvista ja Sinille ja Pialle esteiden kokoamisavusta.


tiistai 8. toukokuuta 2018

Onnea on, kun aurinko paistaa ja pääsee ratsastamaan!



Kun edellisessä postauksessa valittelin motivaation katoamista, tässä voin taas hehkuttaa sen palaamista parempana kuin koskaan! Motivaation palaamiseen saattoi vaikuttaa lukuisat ratsastusvideot joita katsoin viikonloppuna ja aurinkoinen sää, joka tietysti piristää kummasti.

Tänään tosiaankin hyppäsin Platinan selkään ilman mitään aavistusta tehtävästä treenistä. Nappasin kuitenkin Equilab nimisestä puhelinsovelluksesta treenin aiheeksi kouluratsastuksen, sillä en ajatellut pienen tauon jälkeen puomeilla työskentelemisen olevan hyvä idea. Teinkin kouluratsastuksen merkeissä hiukan voltteja kulmiin ja testasin jopa hiukan pohkeenväistöä. Se ei tosin kovinkaan hienosti mennyt, sillä en itse osaa ratsastaa kyseistä liikettä lähes yhtään.



Käynnissä tehtyjen perusteellisten verryttelyjen jälkeen ravailimme hetken aikaa rennosti uraa pitkin. Parin kierroksen jälkeen aloin tekemään ympyröitä päätyihin ja koetin saada sisäpohjetta käyttämällä Platinan tasapainoiseksi. Se nimittäin usein "makaa" sisällepäin eikä tee pienintäkään elettä kauniin ravin saavuttamiseksi. Sain paikoitellen Platinan ihan kivan tuntuiseksi ja rennoksi.

Ravin jälkeen olikin laukan vuoro. Olin päässäni suunnitellut ihan vain laukkaavani pari ympyrää ja myös pari kertaa puolikkaan kentän ympäri, jotta saataisiin taas harjoiteltua suoruutta. Aloitin vasempaan kierrokseen.

Platinalta puuttuu kyllä vielä paljon tasapainoa, joten se kiihdytteli hiukan vasempaan kierrokseen. Suoralla uralla minä petrasin omaa ratsastusta ja vein painoani hiukan enemmän ulospäin ja taakse, jotta Platina voisi helpommin saada itsensä suoraksi ja laukata suoraa uraa. Tämä toimi ja sainkin ruunasta irti oikein mukavan laukan tehtävän aikana.



Oikeaan kierrokseen Platina oli oma rauhallinen itsensä. Nostossa oli hiukan haparointia, mutta itse laukka oli paljon miellyttävämpää ja ennen kaikkea hitaampaa. Sain oikein maiskutella lisävauhtia, jota ei kuitenkaan oikein meinannut irrota.  Ruuna vain halusi ottaa rauhassa. Suorien laukkaaminen sujui erinomaisesti minun nojatessa taas hiukan ulkojalalle, eikä kaarteissakaan hätäilty liikaa.

Koska laukka oli mennyt niin hyvin, päätin ottaa lopuksi vain vähän ravia ja lopettaa siihen. Otin Platinalta kaulanarun pois ja näin harjoittelimme hiukan ohjaamista raipalla ja pysähtymistä äänimerkein. Platina suoriutui oikein mallikkaasti kummastakin tehtävästä, joten ei aikaakaan kun siirsin käyntiin ja irroitin jalkani jalustimesta.




Ratsastuksen päätteeksi kävimme vielä vähän maistamassa ruohoa, tai oikeastaan Platina kävi, minä vain keskityin riimunnarun pitelemiseen ja musiikin kuunteluun. Kuinka rentouttavaa voikaan olla hevosen ruohon syömisestä kuuluvan rouskutuksen kuuntelu?

Yleisfiilis tästä ratsastuksesta on mahtava! Vaikka tein paljon virheitä, sain myös korjattua aina mukavasti asioita ja pidettyä hauskaa! Kiitos Eijalle kuvista.

Video:


torstai 3. toukokuuta 2018

Minne menit motivaatio?



Viime aikoina on ollut hukassa moniakin asioita; avaimet, lompakko ja jopa puhelin, mutta tärkeimpänä kaikista, motivaatio. Ei ole oikein huvittanut kirjoittaa blogia tai ratsastaa kentällä. Tämän takia olenkin pitänyt taas viikon tauon blogista ja kentällä ratsastuksesta parin viikon tauon. 

Blogimotivaatio on nyt palannut, mutta jostakin syystä ratsastusmotivaatio on edelleen hukassa. Minulla ei vain yksinkertaisesti ole idoita, joita toteuttaa ratsastaessa eikä ainainen ympyrän kiertäminenkään tunnu hyvältä idealta. Maastossa olen sen sijaan tykännyt ratsastaa. Kävimme viimeisellä kahdella maastoreissulla noin 20 kilometrin lenkillä tsekkaamassa uusia maastoja, jotka paljastuivat todella kivoiksi. Koska emme kuitenkaan voi maastoilla koko aikaa, olen kentällä kunnolla ratsastuksen tilalle kehitellyt maastakäsittelyä ja ilman satulaa ja suitsia ratsastelua. Tämä postaus käsitteleenkin tämän päiväistä maastakäsittelytreeniä ja kertoo vähän, että missä mennään kehityksen kannalta.

1: Seurataan kiltisti kohdetta.

2: Käydään koskettamassa kohdetta, *klik* (klikkeri)

3: Palkka eli nami ja kehu äänellä!

Minulla ei ollut ensin mitään ideaa kentälle hevosen kera mennessäni, että mitä tekisin, joten päätinkin ihan vain kerrata target trainingin ideaa ja vahvistaa kohteen etsimistä. Tämä olikin hyvä päätös, sillä kuten myös edellisellä maastakäsittelykerralla, Platina olisi aluksi vain halunnut kävellä kentän laidoilla ruohonkorsia hamuillen. Sain sen kuitenkin lopulta huomioimaan myös minut (ja lähes loputtomat namivarastoni ;) ) ja se tuli luokseni työskentelemään. Tähän väliin on myös pakko sanoa, että pidän maastakäsittelyssä sitä periaatteesta, että hevonen saa valita tuleeko kentällä luoksesi vai ei. Siitä myös huomaa, milloin hevosella on huono päivä ja keskittyminen hukassa ja milloin on kivaa tehdä ajatustyötä.

Targeting sessiomme meni sujuvasti ja huomasin, että Platina oikeasti on jo alkanut ruveta jahtaamaan kohdetta. Mielestäni se on vain positiivinen asia. Lisäksi ruuna on ruvennut jo rentoutumaan aika paljon (ja tämän myötä roikottamaan, joka ei ole tosin niin kivaa kuvissa) ja tulee mielellään juoksemaan ja jopa hiukan leikkimään. Korvatkin suuntautuvat jo paikoitellen eteenpäin kiinnostuneesti, eikä aina tarvitse mennä vakavalla työnaamalla eteenpäin.

Rento hevonen, pää alhaalla, korva kuuntelee.
Korva kuuntelee, taas.

Seuraavaksi harjoittelimme hiukan jalannostoa. Tämä oli nyt kolmas kerta, kun harjoittelimme tätä temppua ja se meni oikein loistavasti. Ei jalkojen nostelu vielä täydellisesti mene, mutta me etenemmekin hitaasti ja kerrallaan harjoittelemme maksimissaan viisi minuuttia. Jos ihmettelette miksi opetan Platinalle jalannostoa käskystä, niin aion lopulta soveltaa siitä espanjalaisen käynnin ja on se myös hyödyksi kumartumisen opettelussa. Nämä kaksi vaativaa temppua tulevat viemään aikaa ja monta opettelukertaa, mutta ehkä viimeistään vuoden päästä olemme edes hiukan edistyneet!

Tämän jälkeen laitoin Platinalle vielä kaulanarun kaulaan ja ratsastin kentän ympäri suitsetta ja satulatta huimat kolme kertaa. Kentän aidan toisella puolen oli aitalankoja maassa, jotka olivat todella pelottavia Platinan mielestä, mutta ratsastettani niistä ohi pari kertaa ei ruuna enää kummoisesti niitä katsellut. 

Lopuksi rapsutellaan.

Ratsastuksen jälkeen soitin Eijalle jotta hän tulisi ottamaan parit kuvat ja videota juuri tätä postausta varten. Tämän takia teimme vielä pienen hetken targetingia ja tasan kaksi jalkojennostoharjoitusta. Sen jälkeen oli korkea aika lopettaa ja lähteä takaisin talliin, sillä olinhan jo viettänyt ruunan kanssa laatuaikaa jo lähes tunnin verran!

Video:
  

   

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Voihan pomppuponit!

Viime kesänä on viimeksi irtohypytetty hevosia, joten nyt oli jo korkea aika rakentaa kentälle estekuja ja päästää hevoset pomppimaan! Kuja rakennettiin kolmen ihmisen voimin ja siihen tuli yksi puomi ja kolme estettä. Ensimmäinen este puomin jälkeen oli ristikko, sitten yhden laukka-askeleen jälkeen tuli pieni pysty ja lopuksi kahden laukan päässä häämötti joku okserin tapainen. 

Kujan reunalle toimme reilusti rompetta, jotta hevoset eivät yrittäisi juosta kujasta pois. Oli tynnyriä, aitanauhaa ja jopa postilaatikko! 

Kujan valmistuttua otimme talliin harjattavaksi ensimmäiset urit, jotka olivat Emma ja Platinium. Platina oli aika kurainen, mutta sain sen yllättävän nopeasti hevosen näköiseksi. Emma meni ensiksi hyppäämään, joten Platina joutui jäämään hetkeksi karsinaan.

Emma oli aluksi hiukan ihmeissään esteistä, eikä meinannut oikein ymmärtää, että niiden yli tuli hypätä. Pienen kannustuksen avulla tamma kuitenkin loikki sujuvasti esteiden yli ja kaarsi luokseni herkkuämpärille. Toistimme tämän pari kertaa, mutta emme halunneet kuitenkaan tylsistyttää Emmaa, joten kohta oli toisen hevosen vuoro.












Ennen kentälle viemistä laitoin Platinalle vielä suitset päähän. Eija lupautui viemään Platinan kujaan, jotta minä pystyisin keskittymään kuvaamiseen. 

Platina oli todella innoissaan nähtyään esteet ja Eijalla olikin siinä pitelemistä. Se hyppäsi todella ilmavasti ja korvat olivat terävästi pystyssä. Minun luokseni päästyään ruuna aina puhisi innoissaan. Montaa kertaa emme kuitenkaan voineet ruunaa viedä kujaan, sillä se ei oikeasti tuntunut pysyvän Eijan käsissä! Niin innoissaan ruuna oli!







Seuraavaksi puunaukseen pääsivät Muru ja Larkko. Kummatkin näyttivät harjauksen jälkeen oikein komeilta ja kiiltäviltä. Kun suitset ja suojat oli laitettu Murun päälle, lähtivät Sini ja tamma kentälle. Larkko jäi omaan karsinaansa vuoroaan odottamaan.

Ensimmäisellä hyppykerralla Murun vauhti pysyi aika maltillisena, mutta toisella kerralla tamma oli jo muistanut jutun idean ja oli ihan innoissaan. Kovasta vauhdista huolimatta tamma selvitti esteet hienosti ja tuli aina suorituksen jälkeen hakemaan luotani palkinnon. 








Murun jälkeen oli karsinassa odottelevan Larkon vuoro. Naureskelimme matkalla kentälle Larkon viime vuotisia suorituksia, jotka eivät olleet kovinkaan vauhdikkaita. Tästä Larkko taisikin motivoitua, sillä se hyppäsikin ihan hienosti. Kerta kerralta ruuna meni aina nätimpää ja nätimpää laukkaa ja hyppäsi rennosti esteiden yli. Hyvä Larkko!








Larkon jälkeen kentälle tuotiin tallin ori Osku. Osku oli ensikertalaisena aika epäileväinen esteiden suhteen, mutta kun se oli kerran päässyt läpi estekujasta, rupesi vauhtiakin löytymään. Ori selvästi nautti, kunhan vain tajusi estekujan idean. Oskua hyppyytimme hiukan kauemmin kuin muita hevosia, jotta se väsyisi ja saisi päivän liikunta-annoksen täyteen.








Seuraavaksi vuorossa oli yksivuotias tamma Elli. Elliä ei niinkään esteet pelottaneet, mutta herkkuämpäri oli kamala. Ilmeisesti tamman silmissä musta ämpäri muistutti enemmän mustaa aukkoa, joka syö pieniä suomenhevosia!

Vauhtiin päästyään Ellikin näytti meille niin hienoja hyppyjä, kuin myös hassun hauskoja pukkeja. Elliä juoksutettiin samalla lailla kuin Oskuakin, eli sitä ei otettu kiinni, vaan se sai juosta estekujan lopusta takaisin sen alkuun kentän ympäri.












Lopuksi hyppäämään pääsi Viinu. Viinusta löytyi kyllä vauhtia vaikka muille jakaa, eikä sitäkään ruvettu ottamaan kiinni ja taluttelemaan, sillä tamma niin hienosti laukkasi aina estekujan alkuun. Viinu selvästi tykkäsi hyppäämisestä.


Tyylillä!










Lopuksi toimme vielä Platinan uudestaan kentälle hyppäämään, sillä halusin antaa sille mahdollisuuden juosta ja revitellä. Maastot ovat olleet nyt todella huonossa kunnossa, niin sinne ei oikein voi mennä höyryjä päästelemään. Tällä kertaa suoritimme hypytyksen vain kahdella esteellä irtojuoksutustyylillä. Platina nautti esteiden hyppäämisestä suunnattomasti, eikä olisikaan halunnut lopettaa.